Anna Nyberg-Dorsch – kilpatanssia ja tanssinopetusta
Tavoitin meilitse Saksassa asustavan Annan, jonka juuret Rollingiin ajoittuvat niinkin pitkälle kuin vuoteen 1988. ”Aloitin Rollingissa syksyllä 1988 Kirsin ja Tommin opissa kilpatanssin alkeissa silloisella Nuorisotalolla. Aika nopeasti löytyikin ensimmäinen oma pari Peter Haapamäki ja siitä lähti oma kilpatanssiurani. Ajatus kilpatanssi-harrastuksesta oli kylläkin äidin, joka pienellä pakolla vei minut tanssitunnille”, muistelee Anna. Anna vaikutti Rollingissa vuoteen 2013, jonka jälkeen hän keskittyi perheeseen ja muutti pois Suomesta vuonna 2015.
Annan oma kilpatanssiura oli pirstaleinen jatkuen vuoteen 2010, vaikkakin välissä oli vuosienkin kilpailutaukoja. Kilpaillessaan hän edusti Rollingia, joskin välillä seurakin muuttui parin löytyessä toisesta seurasta. Annalla oli yhteensä neljä kilpatanssiparia. Nuorempana hän tanssi kolmen ensimmäisen parin kanssa 10-tanssia, mutta myöhemmin Ollin kanssa he keskittyivät pelkästään lattaritansseihin.
”Lukion jälkeen tanssi muuttui ammatiksi ja palasin Rollingille opettamaan. Ensimmäisen opetukseni pidin Raviradan koululla vuonna 1999. Olin tuuraamassa Anne-Marin bailatino-tuntia. Jännitti ihan sikana. Mutta samalla syttyi halu ryhtyä opettamaan.” Päätöksen tehtyään Anna hakeutui vuosituhannen vaihteessa alan koulutukseen ja pääsikin lukion jälkeen Oulun Seudun Ammattikorkeakouluun opiskelemaan Kilpa-ja seuratanssiopettajaksi. ”Opiskelin tanssin-opettajaksi vuosina 2000-2004, suorittaen ensimmäisen kansain-välisen IDTA tentin vuonna 2001. Koulutus Oulussa oli mitä mahtavinta aikaa. Opetus valmisti hyvin tulevaan ammattiin, koska opiskelun ohessa oli melkein heti myös opetusharjoittelua, mistä sai välittömästi palautetta. Tein Rollingissa paljon harjoittelutyötä. Päättötyön kirjallisen osan palautin vuoden 2005 puolella ja näin tanssista tuli virallinen ammattini.”
”Rollingissa ensimmäiset omat opetusryhmäni olivat kilpatanssin ja lavatanssin alkeet.” Opettajan ja ammattilaisen rooli muuttui myöhemmin vielä amatööritanssijaksikin, kun Anna ryhtyi treenaamaan ja kisaamaan Olli Syrjälän kanssa vuodet 2008-2010. Samalla hän jatkoi kuitenkin opetustyötään. Anna on toiminut useamman ryhmän ohjaajana: kilpatanssin alkeis- ja jatkokurssi, seuratanssi, streetdance, hiphop sekä highheels salsa. ”Lempiopetus-ryhmäni oli salsa (ensin korkkareilla, myöhemmin ilman), sillä siinä sain toteuttaa ja hyödyntää kaikkea latinalaistansseista opittua, mutta vapaammin ja improvisoiden. Toinen lempparini oli streetdance-ryhmä, jossa nautin suunnattomasti siitä, kun näin ujoista varhais-teineistä kehittyvän nuoria aikuisia. Ryhmäkoot vaihtelivat paljonkin, tanssijoita oli välillä 10, välillä 30. Viimeisin kurssiuutuus oli äiti-vauva ryhmä, kun oma lapseni Emil syntyi vuonna 2012. Silloin oli oma kilpatanssiura jo jäänyt taakse.” Aktiivisesti seuratoiminnassa mukana ollessaan Anna kertoo viettäneensä aikaa salilla enemmän kuin kotona. ”Ja voi todellakin sanoa, että Rolling oli toinen kotini! Monissa talkoissa olen ollut mukana, kuten myös tanssisalia on tullut siivottua muutamaan kertaan.” Anna on esiintynyt myös vuonna 2008 Kotikaupungin Tähdet -ohjelmassa, mikä esitettiin YLE:llä. ”Siihen tehtiin Ollin ja Anna-Kaisa & Jukka Niemen kanssa koreografia. Esiinnyimme telkkarissa Klamydia-yhtyeen keulahahmon Vesku Jokisen kanssa.”
”Tanssi on minulle ilmaisukeino, ihana liikuntamuoto, oman itsensä haastamista ja toisten kanssa tekemisestä nauttimista, oli kyse sitten pari- tai ryhmätanssista. Kilpatanssipuolella nautin aina lattareista eniten. Lempitansseja oli samba ja rumba. Jossain määrin nautin toki kilpailun tuottamasta jännityksestä, mutta toisaalta en pitänyt lajin liiallisesta ulkonäköön keskittymisestä.” Ryhmäopettajana Anna pääsi puolestaan nauttimaan oppilaiden kautta. ”Oppilaiden onnistumiset toivat vielä enemmän iloa ja ylpeyttä kuin oma tekeminen”, kertoo Anna. Seuratanssipuolella Anna muistelee nauttineensa eniten rennosta meiningistä sekä hauskanpidosta opettaessa.
Annan elämän yksi merkkipaalu on Rollingin Äijät-miestanssiryhmän perustaminen. Äijät-miestanssiryhmä syntyi vuonna 2010 Annan ja Nina Backin yhteistyönä. Tavoitteena oli tehdä showtanssia, mutta kahden nuoren naistanssijan sijaan esiintymään lähtikin kirjava porukka eri ikäisiä miehiä. Kaikilla miehillä oli jonkinlainen tanssitausta. ”Meno oli mitä mahtavin, ja polttareiden sekä pikkujoulujuhlien lisäksi ryhmä esiintyi useamman kerran Vaasan taiteiden yössä.”
”Äijät-treenien jo ollessa täydessä vauhdissa syksyllä 2010, ryhmään liittyi ujo, ystävällinen, pitkä ja komea saksalainen. Jotta tämä tumma muukalainen pääsi muun ryhmän mukaan, hänelle piti antaa hiukan tukiopetusta… Treenien jälkeen maistui myös yhteinen olut ja loppu onkin historiaa… Keväällä vietämme 7. hääpäivää ja pojat täyttävät 8 ja 10 vuotta. Nyt Saksa on toinen kotimaani ja toisen ammattini, optikon uran, synnyinmaa”, kertoo Anna tyytyväisenä elämäänsä.
Vaikka Anna on asunut jo reilut 6 vuotta Saksassa eikä hänellä ole ollut yhteyksiä Rollingiin, seuratoimintaan liittyvät kultaiset muistot ovat silti tallessa. ”Yksi ensimmäisistä ihanista muistoista on Rollingin pikkujoulujuhlista Hietalahdessa. Olin vasta aloittanut ja nautin suunnattomasti ”isojen” tanssijoiden esiintymisistä. Lavalla nähtiin mm. lambadaa”, muistelee Anna hymyillen. ”Toinen mieleenpainunut tapahtuma oli Ruotsi-Suomi -kilpailut Vaasa-Uumaja laivalla. Voitimme Peterin kanssa oman luokkamme ja palkinnoksi saimme 5 kg painoisen Toblerone suklaapatukan. Veimme tämän ravintolan keittiöön, missä sahasimme suklaan kahtia lihasahalla. Jostain syystä Toblerone ei enää pitkään aikaan maistunut kummallekaan.”
”Saksaan muuton jälkeen opetin Viernheimin tanssiseurassa vajaan vuoden kilpatanssin aikuisten harrastusryhmää. Tämä auttoi suunnattomasti saksan kielen oppimista ja ylipäätään sopeutumista uuteen maahan. Tanssi on universaalia, siinä ei paljon sanoja ja kielioppia tarvita”, toteaa Anna. ”Kaipaan tanssia joka päivä! Viime vuonna pidin 30 v juhlissa salsaopetusta ja tein tutulle hääparille koreografian. Kävin myös kerran aikuisten Hiphop-jatkotunnilla kokeilemassa, vieläkö taito on tallessa nelikymppisenä – ja olihan se! Tällä hetkellä tanssia on vaan aikataulullisesti vaikea sovittaa elämään. Toivon kuitenkin, että pääsen taas opettamaan!