Anne-Mari Vatunen – kilpatanssijasta lavatanssin kautta bailatino-ohjaaksi
Päätettyään Kokkolassa opiskelunsa Anne-Mari muutti Vaasaan syksyllä 1998. Hän kuuli anopiltaan, että viereisellä Ristinummen koululla pidetään tanssiharjoituksia. Anne-Mari muistelee kävelleensä eräänä pimeänä syksyisenä iltana koululle, miettien, että mihinköhän hän onkaan menossa. Koululle saavuttuaan hän tajusi tulleensa Tanssiurheiluseura Rollingin kilpatanssiharjoituksiin. ”Rollingiin liittyminen oli sattumaa”, hän toteaa. ”Menin kertomaan, että mikäli tarvitaan tanssiohjaajaa, olen vapaaehtoinen tähän.” Hän muistelee edelleen ensikosketustaan Rollingiin. ”Harjoituksissa oli tuolloin yksi tanssipari, jolla oli treeneissä mukana vauva. Vauva istuskeli kiltisti vaunuissa katsellen vanhempiensa treenejä. Mulle tuli fiilis, että onpa täällä ihanan rento meininki.”
Anne-Mari on ottanut ensimmäiset tanssiaskeleensa jo alle 3-vuotiaana. ”Tanssien olen mennyt musiikkileikkikoulun kautta tanhuun, siitä balettiin ja lopuksi Noormarkun Time Stepin kilpatanssin alkeisiin 10-vuotiaana.” Hän muistaa omista kilpatanssivuosistaan, miten kisapäivät olivat tuohon aikaan pitkiä, kun tanssijoita oli paljon ja siksi tanssittiin useita karsintakierroksia lukuisissa erissä. Pohjoisen kaksi-päiväiset Kaamoskisat ovat myös jääneet muistin sopukoihin, kun tanssiseura matkasi kisoihin kahdella bussilla. ”Se oli niin mahtavaa!” Anne-Marikin on ottanut ammattivalmennusta mm. Heikki Ketoselta, Juha ”Leevi” Leskiseltä sekä Merja Satulehdolta. Kilpatanssi jatkui 19 ikävuoteen, jonka jälkeen Anne-Mari itse lähti Kokkolaan opiskelemaan ja parikin astui armeijan harmaisiin. Opiskeluvuosinaan hän opetti Kokkolan Cortessa lasten kilpatanssin alkeita.
Rollingissa Anne-Mari on toiminut aina ohjaajana osallistumatta johtokuntatyöskentelyyn. Hän on erityisen kiitollinen seuralle siitä, että seura otti hänet avosylin vastaan, vaikkei hän ollutkaan seuran kasvatti. Ensimmäiset lasten kilpatanssinalkeet hän piti Nuoriskalla, jonka jälkeen hän otti myös aikuisten alkeiden ohjauksen. Hän ohjasi vuosia kilpatanssia, kunnes löysi itsensä myös lavatanssijoiden ohjaajana Tomas Eden parina useamman vuoden ajan. Jossain vaiheessa kilpatanssiohjaus putosi pois ja Anne-Mari jatkoi pelkästään lava-tanssin parissa.
Bailatino tuli Rollingin tanssiohjelmaan vuonna 1999. Anne-Mari kävi ensin Eija Purasen ohjaamilla bailatinotunneilla omien lavatanssi-ohjausten ohella. Kun bailatinossa tuli vuosi, ettei kurssille löytynyt ohjaajaa, Anne-Mari ilmoittautui vapaaehtoiseksi vuonna 2008. Hän jatkoi jonkun aikaa edelleen myös lavatanssiohjausta. Bailatino-koulutus alkoi välittömästi. ”Tuohon aikaan bailatino-ohjaajakursseilla oltiin tarkkoja, kuka pääsi koulutukseen ja millaisen koulutusrumban kukin kävi läpi.” Hän myöntää, että kyllä bailatinon liikkeissä oli omaksumista, kun piti opetella monta uutta tanssia. Kropan piti vaan antaa rauhassa tutustua liikkeisiin. ”Esimerkiksi reggaetton oli minulle ihan uusi tuttavuus ja kesti kauan, että pystyin löytämään sen tanssin liikekielen.” Anne-Marin koulutukseen on kuulunut useita viikonloppu-leirejä, joissa jalat tanssittiin rakoille ja viimeiset tunnit tanssittiinkin jalat teipattuina. ”Silti se oli mahtavaa itsensä piippuun treenaamista.” Hän on ohjannut myös pari vuotta seuran ohjelmassa ollutta rumbitaa, jossa pohjana on flamenco. ”Rumbita oli kans mielenkiintoinen tuttavuus.”
”Tanssi on mulle elämäntapa. Vaikka eri tanssien perusta on sama, jokainen laji poikkeaa toisestaan ja sitä pitää opiskella. Mun rakkaus on lattarit. Rakastan tunnustella, että mistä se liike ja voima lähtee, sekä erityisesti koen motivoivana miettiä, miten selittää toisille, vieläpä usealla eri tavalla, että he oppivat tanssin. Olen myös saanut tutustua niin moneen mielenkiintoiseen ihmiseen, joita en ilman tanssi-harrastusta olisi koskaan välttämättä tavannut.” Anne-Mari on ohjannut sekä lapsia että aikuisia, aikuisten ohjaaminen on hänestä mielenkiintoisempaa, mutta toisaalta lasten ohjaaminen on hauskempaa. Hän suhtautuu tanssiin kuten töihin antamalla kaikkensa, että voi katsoa itseään peilistä harjoitusten jälkeen.
Rolling on ollut vahvasti mukana Anne-Marinkin elämässä kaikki nämä vuodet. ”Tanssi on se liima seuraan. Meidän on aina muistettava, miksi seura on olemassa – viemme tanssin sanomaa eteenpäin. Kuvaan Rollingia aina tanssiurheiluseurana eli tanssi on urheilua siinä kuin moni muukin laji. Seurasta löytyy kaikenlaista tanssia jokaiseen makuun. Tanssitunneilta saa lisäksi paljon enemmän kuin vaan hikeä ja kuntoa – sieltä saa musiikin ilon ja hyvän mielen. Rollingin toimintaan liittyy aina positiivinen vire.” Anne-Mari korostaa seuran yhteisen historian tärkeyttä. ”Historia on se kokonaisuus, mikä kertoo omaa tarinaansa, kun moni seurassa on ollut mukana vuosia.” Hän ottaa esille myös seuran erilaiset perinteet, vaikkapa seuran kevät- ja joulujuhlat. ”Ne on aina järjestetty samalla tyylillä, tunnelma on aina hauska, rentouttava ja kodinomainen. Juhlissa tavataan hyväntuulisia ihmisiä ja vaihdetaan ryhmien välillä kuulumisia – mukavaa yhdessäoloa!”
”Rolling ei ole mun tanssin syntymäseura, mutta se on kuitenkin mun aikuisiän tanssiseura. Ihaninta Rollingissa on se, että seurassa on toiminut ja on edelleen useita ihmisiä, jotka ovat olleet kauan seura-toiminnassa mukana. Tämä vakiohenkilökunta on pitänyt minusta aina huolta varmistaen, että tunnen olevani seurassa mukana, vaikka en olekaan tiiviisti tekemisissä kaikkien seuralaisten kanssa.”