Helena Nurmikoski – aktiivinen rollingilainen 1992-2006
Helenan mukaantulo Rollingiin seuraa tavanomaista polkua eli poika aloitti kilpatanssiharrastuksen 1990-luvun alussa. Helena on itse aina pitänyt tanssista. Omat lapset kokeilivat erilaisia harrastuksia ja yksi pojista löysikin kokeilun jälkeen tanssista mieleisen harrastuksen 10 vuodeksi. ”Olin aluksi äiti lavan reunalla, sitten johtokunnan jäsen, sitten sihteeri ja lopuksi puheenjohtaja vuosina 1999-2003. Olin myös Suomen Tanssiurheiluliiton liittohallituksessa”, kertoo Helena omasta urastaan tanssiurheilun parissa.
”Aloittaessani Rollingissa seuran toiminta oli hyvin pienimuotoista. Tuohon aikaan Rollingissa oli kilpatanssia sekä lavatanssia. Seuran varsinaisia jäseniä oli vain kolmisenkymmentä, vaikka ryhmät, esimerkiksi lavatanssiryhmät olivat suuria, mutta tanssijat eivät olleet seuran jäseniä”, tarkentaa Helena. Tomas Ede veti lavatanssiryhmiä yhdessä Kirsi Lybeckin kanssa, myöhemmin Tomasin aisapareiksi lavatanssiohjaajina tulivat Anne Lammi ja Anne-Mari Vatunen (o.s. Wahlman).
Kilpailevia kilpatanssipareja oli alle 10. Kilpatanssiharjoitukset pidettiin eri kouluilla ympäri Vaasaa. Seuratoiminnan pyörittäminen ja ryhmien ohjaus oli merkittävin talkootyö. Kilpatanssiharjoituksia ohjasi aina pidemmällä olevat tanssijat ja noin 1-1,5 kk välein kävivät ammatti-valmentajat Vaasassa. Aluksi lattarivalmentajana toimi Juha ”Leevi” Leskinen ja vakiovalmentajana Heikki Ketonen. Myöhemmin seuraan tulivat myös Minna Tanttu ja Markku Luttinen, jotka valmensivat tanssijoita useita vuosia. Tapio Elomaa aloitti vakiotanssiopettajana vuonna 2002. ”Jossain vaiheessa seura osti pohjalaisilta entisiltä kilpatanssijoilta viikoittain harjoitusten ohjausta, kun heitä valmistui Oulusta. Lisäksi Marko Hankosaari perusti PolarMilsin tiloissa tanssi-studion, jossa oli eri iltoina eri teemoilla ohjattua harjoittelua. Häneltä sai myös yksityistunteja.” Syyskaudella 2003 seuran ohjaaja-resursseihin liittyi tanssinopettaja-työharjoittelija Anna Nyberg sekä 10-tanssin opettajat Matti Heikkilä sekä Sanna-Maria Nissinen.
Seuran omat kilpailut järjestettiin noin kerran vuodessa ja ne olivat Kauppaoppilaitoksella, missä oli muovilattiat. ”Kunnes sitten Variska valmistui ja kävin näyttämässä kilpatanssikengät koulun rehtorille. Kun hän näki kengät ja kerroimme kenkätarkastuksesta, saimme luvan pitää kilpailut Variskalla”, selvittää Helena.
Helenan aikana tanssiseura koki huiman kehityksen. ”Teimme itsekin Tomas Eden kanssa hartiavoimin töitä seuran eteen.” Osana seuran yleisilmettä tanssijoille hankittiin verryttelypuvut vuonna 1999. Tuolloin valmistui myös seuran Kotisivut sekä seuratoiminnan ABC-käsikirja, jota jaettiin uusille tanssijoille. Yhteishenkeen panostettiin esimerkiksi järjestämällä kaikille seuran tanssijoille kesäinen Huvipuisto-retki Wasalandiaan sekä seuraavana vuonna Aprillipäivän tilaisuus, jolloin kilpatanssijat viettivät yhden koko päivän leikkien ja näytellen. Vuonna 2000 seura painatti jäsenilleen ensimmäistä kertaa jäsenkortin, minkä tarkoituksena oli nostaa seuran imagoa ja tarjota jäsenille selkeitä etuuksia. Yhteistyökumppaneita olivat mm. ravintola Waskia, Hovisepät, kemikaalioliike Kulma sekä Kalliojärven viihde-keskus, jotka antoivat alennusta seuran jäsenkortilla. Seura lanseerasi myös useita uusia tanssilajeja seuran ohjelmistoon: bailatino vuonna 1999, breakdance ja bailatino-kids vuonna 2000 sekä latinobic ja lasten tanssileikkikoulu (myöhemmin Bailatino-baby -ryhmä) vuonna 2001. Mukaan tulivat myös häävalssikurssit, KKI-toiminta eli Kuntotanssia Kaiken Ikäisille, sekä erilaiset teemakurssit, kuten TanssiCocktail-ryhmä sunnuntaisin. Aiempia Saanko luvan-kursseja kehitettiin ja lavatanssijoille perustettiin Tanssiin kutsu-lavatanssiryhmät. Seura räätälöi yrityksille myös erilaisia kursseja, jolloin paikalla oli vain yrityksen omaa henkilökuntaa. ”Olimme aina ensimmäisenä Vaasassa tarjoamassa uutuuksia. Sitä kautta myös jäsenmäärä kasvoi ja toiminta laajeni.”
Vuosituhannen vaihteessa seura piti ensimmäistä kertaa esittely-tilaisuuden Rewell Centerissä. Vastaanotto oli loistava ja esittely-tilaisuuksien järjestämistä päätettiin jatkaa aina uuden toimintakauden alkaessa. Seura pyrki markkinoimaan toimintaansa aktiivisesti osallistumalla esimerkiksi erilaisiin toritapahtumiin, kaupungintalon häämessuihin, kulttuuriviraston järjestämiin Tanssin päiviin, Pohjanmaan suurmessuille sekä Taiteiden yöhön. Seuran jäsenmäärä kasvoi, kun myös kaikki lavatanssijat otettiin seuran jäseniksi. ”Järjestimme koko seuran jäsenille yhteisiä linja-automatkoja pohjalaisille tanssipaikoille (Svengi-jengi) – sitä kautta saatiin yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä.” Noina vuosina seura aloitti kevät-juhlissa erilaisten palkintojen jakamisen tanssijoille. ”Palkintoja oli monenlaisia, ei vain niille, jotka menestyivät, vaan esimerkiksi seuran jäsenet saivat äänestää parhaan tsempparin.”
Syksyllä 2001 seura juhlisti 20-vuotistaivaltaan kahdella erityylisellä tilaisuudella. Kilpatanssijoiden juhlinta toteutettiin laadukkailla ja tavallisuudesta poikkeavilla kilpailuilla Variskalla marraskuun 17 päivänä 2001. Kilpailujen puitteet rakennettiin todella upeiksi värivaloineen ja monenlaisine koristeluineen. Tämän lisäksi seura järjesti syntymäpäivänsä kunniaksi tanssilliset iltamat kaupungin Nuorisotalolla 29.9.2001 kutsuvierastilaisuutena. Tilaisuuteen kutsuttiin kaikki henkilöt ja tahot, jotka olivat vaikuttaneet seuran toimintaan. Tilaisuuden ohjelmasta vastasivat kaikkien harrastaja-ryhmien tanssijat omilla esiintymisnumeroillaan. Puheenjohtaja Helena piti tilaisuudessa juhlapuheen. ”Tämä päivä on mahdollinen niiden tanssinhaluisten ihmisten ansiosta, jotka kokosivat voimansa yhteen ja perustivat Tanssiurheiluseura Rollingin 20 vuotta sitten. Kun 20-vuotias Tanssiurheiluseura Rolling käynnisti tämän syksyn ryhmät, oli seuralla tarjolla 14 erilaista tanssillista ryhmää kaiken ikäisille ja kokoisille, eli jokaiselle jotain! Tämä kaikki on mahdollista vain ihanien aktiivisten seuralaisten yhteistyöllä. Hyviä yhteistyö-kumppaneita ja seuran kotikaupunkia unohtamatta.” Iltamat onnistuivat loistavasti.
Syksyllä 2001 seuran johtokunta teki päätöksen oman tanssisalin hankkimisesta. Vuokrasopimus Varastokadun noin 180 m2 salista allekirjoitettiin marraskuun 2001 alusta lukien. Vaikka sali sinällään oli peruskunnossa, oli lajin kannalta aivan välttämätöntä rakentaa kokonaan uusi lattia. ”Tähän saimme yhteistyökumppaneiksi vaasalaisia rakennusliikkeitä, jotka lahjoittivat lattian rakennus-materiaalit.” Marraskuussa käynnistettiin salin kunnostusremontti, jonka yhteydessä seinät maalattiin sekä kattoon kiinnitettiin maalattuja kennoja parantamaan akustiikkaa. Myös laitehankinnat ja salin kalustaminen oli taloudellisesti haasteellista, mutta tässä onnistuttiin. Tanssijoiden käyttöön uusi sali otettiin vuoden 2002 alusta. Salin ylläpito päätettiin järjestää talkoovoimin. Salin viihtyvyyttä lisättiin hankkimalla verhoja ja tauluja sekä valoa ja lämpöä läpäisemättömät rullaverhot. Vuonna 2003 toiminnan laajuuden vuoksi päätettiin vuokrata lisäksi toinen pienempi harjoitussali edellisen vierestä samasta kiinteistöstä.
Vuoden 2003 kevätjuhlassa otettiin uusi käytäntö, jossa kilpailevien parien kauden taitoluokkanousut palkitaan aina kevätjuhlassa Hovisepiltä hankitulla laatalla. Laatan koko suurenee luokkien mukaan. Ensimmäisellä kerralla palkittavia olikin 14 paria, sillä ensimmäiset laatat päätettiin jakaa takautuvasti.
Harrastajamäärien kasvattamiseksi sekä erityisesti lasten saamiseksi tanssiharrastuksen piiriin panostettiin lähestymällä potentiaalisia harrastajia. Kaikille ala-asteen liikunnanopettajille postitettiin lajista kertova kirje, jossa tarjouduttiin esittelemään lajia. Syyskaudella 2003 organisoitiin Vaasan kaupungin ala-asteille Anna Nybergin vetämä tanssiopetuskiertue, jossa mukana oli seuran kilpailevista pareista kohderyhmän ikäisiä lapsia.
Helena nimitettiin seuran kunniajäseneksi vuonna 2003 ja vuonna 2006 hänelle myönnettiin Suomen Tanssiurheiluliiton pronssinen kunniamerkki seuran 25-vuotisjuhlissa. ”Seuran kehitys oli huima. Kun aloitin, oli seura todella pieni. Kun lopetin, oli seura Suomen kolmanneksi suurin jäsenmäärältään. Seuralla oli kaksi omaa salia ja talous oli kunnossa. Seuratoiminta oli rakasta, mielekästä ja antoisaa. Ja vei todella paljon aikaani. Parasta Rollingissa oli yhteisöllisyys – me olimme iso Rollingin perhe”, päättää Helena.
Suomi 
Svenska