Pirkko ja Reino Peltoharju – Rollingin puuhakaksikko vuodesta 1984
”Kuulin Reinolta, että täällä on tänään kokous”, selittää Pirkko, kun tupsahti Rollingin salille Tähtiseura-auditointitilaisuuteen elokuisena iltana. Pirkko ja Reino Peltoharjun arki on pyörinyt vuosikymmeniä tanssiharrastuksen ympärillä. Peltoharjun klaani eli kaikki kahdeksan perheenjäsentä ovat olleet tanssissa mukana jossain vaiheessa elämäänsä. Perhe liittyi Rollingin tanssiperheeseen vuonna 1984. Tästä lähtien he ovatkin olleet seuran vakiokalustoa, vaihtelevalla kokoon-panolla. Perheen päät eli Pirkko ja Reino etunenässä.
Tanssi on ollut Pirkon ja Reinon yhteinen harrastus jo ennen Rollingia Työväenopiston tanhuissa. ”Magnetofonin säestyksellä Wanhalla Wennulla Pitkälläkadulla ja Nymanin Göstan mukaan Keskuskoululla”, selventää Reino. ”Koko nuoruuden ajan ollaan toki tanssittu lava-tanssejakin. Reino on opettanut minulle jenkan – se oli kyllä kovan takana”, jatkaa Pirkko. Haastattelun puitteissa tulee muisteltua pariskunnan häätkin vuonna 1969. Pariskunta juhlisti 50-vuotis-kultahääpäiväänsä tanssimalla häävalssinsa Taiteiden yö- tapahtumassa Vaasan kaupungin kirjastossa vuonna 2019. Rollingin tanssijat esiintyivät tuolloin kirjastossa. Pirkko paljastaa, että koronarajoituksista huolimatta he pistivät tanssiksi Fondiksen terassilla puoli 12 yöllä reilu kuukausi sitten – peruttuna Taiteiden yö-päivänä. ”Kovasti mainostettiin Rollingia – Rollingin takkeihin puettuina – ja paljon meille taputettiin.”
Pirkko ja Reino ovat kasvaneet kannustajan ja huoltajan roolista harrastuksen kautta kilpailijoiksi, seuraohjaajien ja valmentajien kouluttamina. He ovat myös toimineet johtokunnassa ”kun päättäjistä oli pulaa, apua pyydettiin ja syntyi halu auttaa.” Pirkko on tanssinut bailatinoakin jossain vaiheessa. Kilpatanssiin pariskunta hurahti itse vuonna 1993. ”Alkeet matalalla kynnyksellä – ei pääsykokeita, sitten vaan F-katselmus ennen Kemijärveä, Mäkilän Tommin hyväksymänä”, kertoo Reino. ”Ensimmäinen kisamme oli niinikään Kemijärven 20-v. Kaamostansseissa vuonna 1993. Pirkko kertoo, että he olivat harjoitelleet vasta parisen viikkoa eikä Reino edes tiennyt, että hän oli ilmoittanut heidät kisoihin. ”Meitä oli 12 paria ja pääsimme finaaliin sijoittuen 6:ksi – ei huonommin ollenkaan.”
”Kilpatanssivalmentajinamme ovat toimineet alussa Raukovaarat sekä Ketoset. Myöhemmin myös Juha ”Leevi” Leskinen sekä Markku ja Minna Luttinen – kaikki valtakunnan kärkeä”, ylistää Reino. Pariskunta harjoitteli ensin kerran viikossa, myöhemmin kahdesti – ”koko ajan eteenpäin”, toteaa Reino. He ovat kiertäneet ahkerasti kisojakin, ympäri Suomea Helsingistä Ouluun aina Kemijärvelle asti, josta pari sai ensimmäisen lattaripronssin Seniori 1E-luokassa vuonna 1995. ”Paras saavutuksemme on Länsi-Suomen aluekisoissa Porissa Seniori 2E-luokan kulta.” Tämä kulta sai erikoisen jatkon seuraavana vuonna 1999, kun pari valittiin Raahen Rytmikkäiden Pekkatansseissa ”Pekkapariksi”. ”Tuomarit valitsivat kisapäivän sympaattisimman parin ja se olimme me – olimme mykistyneitä. Ei me osattu tanssiakaan kovin hyvin, mutta meillä oli niin hauskaa siellä lattialla”, täsmentää Pirkko. Koska pariskunta palasi heti oman kisan loputtua kotiin, toimitettiin Pekkaparille myönnetty valtava pokaali jälkikäteen. ”Kyllä harmitti, kun ei oltu jääty kisapaikalle.” Pariskunta kertoo, että he ovat kisanneet noin satakunta kisaa ja palkintojakin on kerääntynyt noin 50. Ulkomaanmatkojakin on pariskunta tanssin puitteissa tehnyt. ”Vuonna 2018 esiinnyimme Aunuksen Musiikkifestivaalilla kahtena päivänä tanssien sekä lattareita että vakioita.” Pirkko ja Reino pitivät vuosien saatossa noin kymmenen vuoden tauon kilpatanssista, mutta seura-toiminnasta he eivät olleet poissa tuolloinkaan. Palatessaan kilpa-kentille pari siirtyi C-luokasta takaisin luokkaan D. Tällä hetkellä he tanssivat luokassa Seniori 5 D.
Harva vapaaehtoinen on osallistunut niin aktiivisesti seuran talkoo-töihin kuin Peltoharjut. Erilaiset kisajärjestelyt, toimihenkilöinä toimiminen, leirijärjestelyt, esiintymiset, iltamat, keittiötehtävät, leipominen, arpapöydän hoitaminen, joulupukkipalvelu, sali-isäntänä ja -emäntänä toimiminen – listaa voi jatkaa loputtomiin. ”Ollaan me käyty siivoamassa saliakin, tällä viikolla on muuten meidän vuoro.” Pirkko ja Reino ovat aina paikalla, kun tarvitaan – iloisina, hyväntuulisina ja valmiina auttamaan. Pirkko ei perunut joulumuorin rooliakaan seuran joulujuhlassa, vaikka jalka oli leikattu ja kävely onnistui vain kepin varassa. Hän jopa ompeli itse sekä joulupukin- että muorin asusteet. Taitavana pelimannina Reino on lisäksi viihdyttänyt juhlayleisöä seuran erilaisissa tilaisuuksissa. Seuran 10-vuotisjuhlakroniikassa ylistetään Peltoharjujen talkootöitä: ”Nuorisotyön hyväksi tehdään mitä vaan – yhtäkkiä vaikka 500 pullaa leivotaan kuten Peltoharjun perhe on monesti todistanut.” Kysyessäni pariskunnalta, mitä sana Rolling tuo heille mieleen, vastaa Pirkko ”iloista asiaa” – kun taas Reino vastaa ”kaulin”. Hämmästellessäni tätä vastausta, Pirkko selventää, että Rolling lahjoitti heille seuran logolla varustetun valtavan painavan kaulimen tämän kuuluisan 500 pullan leivontaurakan jälkeen. Pirkko naureskelee, että jos hän vaikka leipoi muutaman kakun kotona, lapset tapasivat kysyä ensin, että meneekö kakut Rollingiin vai saako niitä syödä.
Kaikki Pirkon ja Reinon lapset ovat harrastaneet kilpatanssia. Vanhimmat lapset Sami ja Katja ensin ja muut sisarukset perässä. Nuorimmat lapset on viety jo pikkulapsina kisapaikalle seuraamaan vanhempien sisarusten tanssia. ”Muistan yhdet Noormarkun kisat Pian ja Paulan ollessa pieniä, kun he nukkuivat näyttämön takana. He olivat kisamaskotteina, pienet päät nousivat, kun he heräsivät uniltaan. Lasten kanssa on ollut helppo kulkea, joskin matkalaukkuja piti parhaimmillaan pakata yhdeksän, joista yksi jäi vielä kisapaikallekin – puhumattakaan siitä eväsmäärästä, mitä kannoimme mukanamme.” Pirkko on myös ommellut tyttöjen tanssivaatteita ja värkännyt kampauksia.
Yli 50 vuotta avioliittoa ja saman verran yhteistä tanssitaivalta – siinä on meille esimerkkiä. Kysyessäni, että miten tulette toimeen keskenänne tanssilattialla, vastaa Pirkko topakasti: ”Me vaan tanssitaan, ei meille tule liiemmin riitoja tanssiessa.” Tosin Pirkko kertoo, että Reino ei ole aina ehtinyt tanssiharjoituksiin, koska kuoro-harrastus on syönyt suuren osan Reinon vapaa-ajasta. Pirkko ja Reino ovat seuranneet Rollingin seuratoimintaa pian neljäkymmentä vuotta. Tähän matkaan mahtuu lukematon määrä toisiaan mukavampia ja mieleenpainuneita tapahtumia. Molemmat kehuvat kilpaa seuran porukkahenkeä. Seura on kehittynyt huimasti, joskin Pirkko tuumaa, että tämän päivän kilpatanssi on vaativampaa kuin ennen vanhaan.
Yksi mieleenpainuvimpia ”kommelluksia” yli kymmenen vuotta sitten saa edelleen Reinon ja Pirkon nauruhuumorin kukkimaan. Luokkanousun jälkeen parin piti opetella pasoa. ”Kisat oli ”ylihuomenna”, niin eihän ne opit enää Variskan parketilla toteutuneetkaan lakien ja säädösten mukaan, vaan, muuten hyvän startin jälkeen, jo toisella kierroksella rupes takkuamahan, niin ”kävelyksihän” se meni! Mutta tuomareilla ja yleisöllä oli hauskaa. Loppuhuipennus oli se, kun kumarruksen lopuksi syöksyimme liukkaalla lattialla kotikatsomoa kohti – Pirkon ”liiratessa” polvillaan etupenkkiläisten syliin.” Katsomo räjähti aplodeihin.
Kysyessäni, mitä Rolling merkitsee pariskunnalle, vastaavat he miettimättä: ”iloista ja mukavaa asiaa, mukavia ihmisiä ja hyvähenkisiä talkoita”. Rolling on nimittänyt oikeutetustikin sekä Pirkon että Reinon seuran kunniajäsenikseen, Pirkon vuonna 1999 ja Reinon vuonna 2001. ”Jos valita saisi, minä alkaisin tanssia heti, sen verran hytkyttää”, sanoo Pirkko. ”Se on niin hyvää liikuntaa, hyvän musiikin tahdissa.” Pirkko päättää haastattelun toteamalla lyhyesti, että ”Rolling tulee olemaan elämässä niin kauan kuin henki pihisee ja jalka liikkuu.”