Rolling 40 v – Jani Neulaniemi

Jani Neulaniemi - Började dansa i Rolling och nådde toppen i finländsk tävlingsdans

Det är i början av 2002, 8-åriga Jan följer koncentrerat med Rollings tävlingsdansare som uppträder i Rewell Center. Efter uppvisningen konstaterar Jani att han vill prova på tävlingsdans. Pappa är inte särskilt förtjust i tanken, eftersom kvällarna redan var fyllda med simträningar, gitarrspel och fotboll. Föräldrarna ville i alla fall ge pojken en möjlighet att bekanta sig med en ny gren och han anmäldes genast till Rollings nybörjargrupp i tävlingsdans för barn. Då kunde ingen gissa vilken roll dansen skulle komma att spela i Janis liv.

Rollingissa oli huutava pula poikatanssijoista ja Janin onneksi seurassa oli vapaa lahjakas tyttö vastassa. Ensimmäinen pari Jessica asui Vaasassa, joten harjoitteleminen oli helppoa. Yhteinen tanssitaival alkoi loistavasti Lapsi II E-luokassa, pari harjoitteli ahkerasti, kehittyi nopeasti, kisasi paljon saavuttaen lähinnä ykköstiloja. Ensimmäiseen arvokisaan eli Joensuun 10-tanssin junioreiden GP-kisoihin lähdettiin kokeilumielessä maaliskuussa 2005. Yllättäen pari nappasikin kisoissa neljännen sijan. Kisamenestyksen jatkuessa pari sai kutsun Suomen Tanssiurheilumaajoukkueeseen. Tässä vaiheessa Jessica päätti kuitenkin jättää tanssiparketit ja keskittyä vain jalkapalloharrastukseensa.

Uusi pari Jenni löytyi Ilmajoelta syksyllä 2005. Edestakainen harjoittelumatka 140 km oli kohtuullinen ja vanhemmat kuskasivat lapsia vuoroin harjoituksissa Vaasassa ja Ilmajoella. Tämäkin pari-yhdistelmä toimi ja menestyi kisoissa, sijoittuen jo kolmen viikon harjoittelun jälkeen marraskuussa neljänsiksi junioreiden 10-tanssin SM-kisoissa. Janin tavoitteissa häämöttänyt junioreiden maajoukkue-paikka avautui nopeasti. Jani oli täysin kilpatanssin vietävissä, hän luopui pikkuhiljaa muista harrastuksistaan, asettaen itselleen omat tavoitteet menestyä kilpatanssissa kilpailumielessä. GP-kisoja kierreltyään pari aloitti kilpailla myös ulkomailla, Janin äidin matkatessa parin tukena. Parin ensimmäinen ulkomaankisa suuntautui maa-joukkueen mukana Norjaan syyskuussa 2006. Vuoden 2007 junnu-Blackpool oli nuorille tanssijoille varsinainen elämys ja vasta siellä Jani ymmärsi, mitä kilpatanssi parhaimmillaan tarkoittaa, osallistuessaan sekä Suomen joukkuekilpailuun sekä yksittäisiin sarjoihin. Janin ja Jennin unelma täyttyi, kun GP-kisamenestys toi parille ensimmäisen Suomen edustustehtävän junioreiden vakiotanssien MM-kisoihin Moskovaan keväällä 2007. ”MM-kisapaikka oli kova juttu, yksi tavoitteeni toteutui.” Arvokisamenestys toi myös muita Suomen edustustehtäviä ja pari valittiin mm. 10-tanssin MM-kisoihin Barcelonaan Espanjaan sekä lattareiden MM-kisoihin Riikaan Latviaan 2007.

Jani on ottanut heti alusta ammattivalmennusta sekä kotimaisilta että ulkomaisilta ammattivalmentajilta, reissaten tuntien perässä myös ulkomailla. Ensimmäiset tanssiaskeloppinsa hän on saanut Karhusen Vesalta ja Ritvalta. Ensimmäisiä ammattivalmentajia olivat puolestaan Markku Luttinen, Minna Tanttu, Tapio Elomaa, Juha ”Leevi” Leskinen, Salme Raukovaara sekä paikalliset ammattilaiset Matti ja Sanna-Maria Heikkilä. Vuosien saatossa tunteja on haettu lukuisilta muiltakin opettajilta, kuten Antonio Gioncada, Merje Styff, Luca Rossignoli, Toni ja Soile Näsänen, Jens Werner, Juri Kagan.

Äiti muistelee, että jo päiväkodissa hoitajat huomasivat Janilla olevan ikäisekseen erittäin hyvä rytmitaju ja poikkeuksellinen kiinnostus musiikkiin ja tanssiin. Päiväkodin joulujuhlassa Janin oman esiintymis-ryhmän lopetettua tanssiesityksensä 2-vuotias Jani jatkoi itse omaa tanssisooloaan, kunnes äiti haki hänet pois lavalta. Myös Janin sisko Janica harrasti kilpatanssia parisen vuotta. Janin äidilläkin on jakaa lukematon määrä mukavia muistoja Janin tanssitaipaleelta. Esimerkiksi venäläisen räätälin kommentti Janin ensimmäisestä frakista. ”Räätäli naureskeli, että hän ei ole koskaan tehnyt näin pientä frakkia ja paloi halusta nähdä miehenalku uusi frakki päällään.”

Janin ja Jennin yhteinen tanssitaival tuli tiensä päähän neljän vuoden jälkeen, noustuaan junioreista nuorisoluokkaan 2008. Jani oli itse vielä tuolloin juniori-ikäinen. Parhaiksi saavutuksiksi kirjattiin junioriluokan GP-voittoja sekä lattaritanssien että 10-tanssin SM-hopea vuonna 2007. Ranking-listalla he saavuttivat ykköstilan 10-, vakio- sekä lattaritansseissa. Seuraava pari Henni löytyi Karijoelta keväällä 2008, joten edestakaista harjoittelumatkaa kertyi 240 km. Välimatka ei ollut edelleenkään ongelma, sillä molempien tanssijoiden vanhemmat olivat sitoutuneita kuskaamaan Vaasan ja Karijoen väliä. Janilla ja Hennillä oli molemmilla kilpaurheilutausta ja yhteiset tanssiharjoitukset saivat ripeän alun. Keskinäinen kemia sujui mutkitta ja pari oli erittäin motivoitunut harjoittelemaan kovaa ja ottamaan ammattivalmennusta. ”Kun olet motivoitunut, harjoittelu sujuu hyvin missä tahansa – vaikkapa Karijoen koululla yksin parin kanssa”.

Jo muutaman kuukauden harjoittelun jälkeen Jani ja Henni voittivat yllättäen junioreiden 10-tanssin SM-kisat Salossa 8.11.2008. ”Ensimmäinen SM-kulta maistui makealta!” Pari kiersi kaikki GP-kisat keräten pokaaleja palkintokaappeihinsa. Vuonna 2009 pari nousi nuorisoluokkaan. Maajoukkupaikkakin avautui ja lisäksi pari sai nuorisoluokan 10-tanssin, vakiotanssin sekä lattaritanssin EM- ja MM-kisaedustuksia mm. Venäjälle, Kanadaan, Latviaan, Itävaltaan, Koreaan ja Puolaan. Janin ja Hennin parhaimmat saavutukset olivat GP-voitot, 10-tanssin junioreiden sekä nuorison SM-kulta vuosina 2008 ja 2010, vakioiden nuorison SM-kulta sekä lattareiden SM-hopea vuonna 2011. Lisäksi he saavuttivat useamman SM-hopean kaikissa lajeissa. Yleiseen luokkaan noustuaan 2012 he saavuttivat vakioissa sijan neljä heti ensimmäisissä GP-kisoissa. Ulkomailla yllättävä Blackpoolin junioreiden sambakisan semifinaalipaikka vuonna 2009 ja sija 9.  jäi myös parin ansiolistaan. Kanadan MM-kisat huhtikuussa 2010 jäivät Janin mieleen ikuisiksi ajoiksi. ”Olimme siellä valmentajiemme Sannun ja Masan kanssa. Islannin tulivuorenpurkaus tapahtui juuri tuohon aikaan ja lentojen peruuntuessa jäimme jumiin Kanadaan. Puhelin-langat lauloivat, kun pidimme yhteyttä kotiin ja kotiväki yritti järjestellä paluulentoja.”

Jani pohtii, että tanssipiirit ovat muuttuneet paljon vuosien varrella. ”Aloittaessani kilpatanssin lapsi- ja junioritanssijoita oli paljon pelkästään Pohjanmaalla. Alue- ja valtakunnallisissa kisoissa oli karsintoja sekä  GP-kilpailuissa oli useampia kovatasoisia tanssijoita, joten pääsy SM-finaaliin oli työn takana, puhumattakaan SM-mitaleista. Olihan se innostavaa kilpailla EM- ja MM-kultamitalistien kanssa rinnakkain. Viime vuosina tanssijoiden lukumäärä on vähentynyt huomattavasti. Tanssi ja erityisesti 10-tanssi on erittäin vaativa harrastus, joten tämä on varmasti syy parien karsiutumiseen vuosien saatossa”, miettii Jani.

”Ylioppilaaksi päästyäni ajattelin, että vietän välivuoden tanssien ulkomailla ennen armeijaa ja yliopisto-opintojen alkua. Valmentajani löysi minulle parin Italiasta, nuorison EM-kisoissa 10-tanssissa pronssia saavuttaneen Valentina Riccon. Pakkasin matkalaukkuni ja muutin Italiaan Milanoon. Asuin parini kotona. Harjoittelu siellä oli uusi maailma minulle. Lisäksi en osannut kieltä, vaikka perhe puhuikin heti alusta alkaen minulle vain italiaa. Kummasti sitä oppi ja vielä nopeaan. Italialainen kulttuuri on lisäksi omaa sarjaansa, joten kyllähän tämä matka oli silmiä avartava elämänkokemus.” Janin ja Valentinan parhaaksi saavutukseksi jäi yleisen luokan 10-tanssin SM-hopea vuonna 2012 sekä vakioiden SM 4. sija vuonna 2013.

Italian visiitin jälkeen Jani astui armeijan harmaisiin. ”Siirsin varusmiespalveluspaikankin tanssin vuoksi Tikkakoskelle Jyväskylään Ilmasota-kouluun, koska halusin tanssin jatkuvan myös armeijan aikana. Jyväskylässä Julia lupautui parikseni.” Tämäkin pariyhdistelmä menestyi saavuttaen GP-voittoja ja 10-tanssin SM-pronssin. Armeijan loputtua Jani kuitenkin kotiutui Vaasaan eikä pari ollut valmis näin pitkään harjoittelumatkaan. Janille avautui tilaisuus pitää tässä vaiheessa taukoa tanssista. ”Ostin oman yrityksen ja olin useammassa työpaikassa, yliopisto-opintojeni ohella. Tuli tunne, että kaikkea ei vaan yksi mies pysty tekemään samaan aikaan.”

Parin vuoden kilpailutauon jälkeen Jania pyydettiin jälleen tanssi-parketeille Tampereella asuvan Saaran pariksi. Nyt harjoittelumatka oli pitkä – Rudi-koira usein matkaseurana. ”Itselleni välimatka ei ollut edelleenkään ongelma, mutta toki se rajoitti yliopisto-opintoja, töitä ja kaikkea yksityiselämää.” Parille jatkuva reissaaminen ei kuitenkaan sopinut. Taskuun jäi tästäkin pariyhdistelmästä yleisen luokan 10-tanssin SM-hopea sekä maajoukkuepaikka.

Janin elämä on ollut tanssin täytteistä parisenkymmentä vuotta. Hän on harrastanut kilpaurheilua lapsesta saakka ja hänen parhaimpia valttikorttejaan on ollut kilpailuhenkisyys sekä päämäärätietoinen sinnikkyys. ”Tanssi on ollut vahvasti osa mun elämää ja olen oppinut elämään sen identiteetin kanssa. Olen aina tykännyt kilpailemisesta ja mitä pidemmälle tanssin kanssa olen mennyt, sen enemmän  ajattelen tanssin kautta myös muita harrastuksia, kuten vaikka kuntosalia.”

”Tanssi on antanut mulle paljon eli elämän osa-alueilla. Nuorempana tanssi tutustutti mua maailmaan, sain kiertää ulkomailla, oppia englantia, venäjää, italiaa ja eri maiden kulttuureja. Olen saanut tanssipiireistä paljon uusia ystäviä. Tanssi on myös henkisesti kasvattanut mua, kun olen joutunut ”selviytymään” yksin nuoresta pitäen. Samalla tanssi on parantanut mun paineensietokykyä, itseluottamusta, oppimiskykyä sekä kasvattanut näkemystä ylipäätään elämään.”

”Rolling on mun seura, jota olen aina ylpeänä edustanut. Seurassa mukana olleet ovat aina tukeneet mua eri tavoin, mistä olen ikuisesti kiitollinen. Vesan kanssa ollaan vuosia hauskuutettu toisiamme”, nauraa Jani. Jani on Rollingin parhaiten menestynyt kilpatanssija, seuran ainut maajoukkuetanssija sekä Suomea arvokisoissa edustanut, jolla on taskussaan toistakymmentä SM-mitalia, kirkkaimmat kullat 10-tanssissa sekä vakioissa, lattareissa SM-hopea. ”Kilpailumenestys on antanut, mutta myös vaatinut paljon. Oma nuoruuteni ei ole ollut ”normaali”, jos mietitään 11-22-vuotiaan elämän sisältöä ja tekemisiä. Tottakai parasta on ollut tavoitteiden saavuttaminen. En kadu päivääkään, mutta vain harva todellisuudessa ymmärtää, mitä tämä kaikki on vaatinut. Tanssi on vienyt valtavasti aikaa, vanhempien rahaa, vaatinut jatkuvaa itsensä haastamista, kehittämistä ja kasvua.”

”Kiitän vanhempiani siitä, että he ovat aina kannustaneet mua tanssissa. Harrastukseni aikataulutti vuosia myös heidän elämää. Vanhemmat ovat antaneet mun harrastaa oman motivaation ja tavoitteiden mukaan, seisten taustalla tukena tarvittaessa, mutta puuttumatta kuitenkaan liikaa harrastukseeni. Tämä on yksi olennainen tekijä tanssimenestykselleni vuosien aikana.”

Jani on ohjannut Rollingilla jo vuosia eri tanssiryhmiä, kaikkien ikäluokkien kilpatanssia, satunnaisesti bailatinoa sekä tällä hetkellä soololattareita. Hän on juuri suorittanut Suomen Tanssinopettajain Liiton 1-asteen ammattitutkinnon. ”Tanssi ja musiikki on mulle elämäntapa. Tykkään, kun saan omalla vartalolla tulkita musiikkia ja miettiä, miten voin omaa kehoa käyttää, pystyäkseni välittämään tunnetilat katsojalle. Esiintyminen ylipäätään on ollut aina mielekästä. Tällä hetkellä tanssin ohjaaminen täyttää sen tarpeen, mikä on jäänyt oman treenaamisen ja kilpailemisen jälkeen. Tervetuloa kaikki lattaritanssien ystävät soololattaritunneille!”