Rolling 40-vuotta – Eija Kantola

Eija Kantola – lattaribicin uranuurtaja Rollingissa

Eija Keskellä etualalla


Eija Kantolan mukaantulo Rollingiin juurtaa oman tyttären kilpatanssiharrastukseen. Tytär aloitti kilpatanssinvuonna 2001 ja musiikin ystävänä sekä ahkerana vapaa-ajan tanssijana tunnettu Eija seurasi tyttärensä vanavedessä harjoituksissa. Tanssi on aina ollut lähellä Eijan sydäntä ja tanssista innostuneena Eija aloitti itsekin tanssimisen Rollingin bailatino -ryhmässä. Bailatino tuli Rollingin tarjontaan vuonna 1999, kun seura otti ensimmäisten tanssiseurojen joukossa Suomessa bailatinon ohjelmaansa. Bailatinon rytmit ja mukavat
tanssikaverit veivät Eijan mennessään ja hän kävi ahkerasti viikottaisilla harjoitustunneilla. ”Tuohon aikaan bailatino -ryhmässä tanssi noin 30 harrastajaa”, muistelee Eija.

Vuoden verran tanssittuaan Eija houkuteltiin vetämään Liisa Kontturin ja Juhani Tahvanaisen kehittämää uutta tanssilajia, latinobic -kurssia. Ajatus kypsyi jonkin aikaa ja lopulta hän suoritti ohjaajan peruskurssin ja aloitti oman latinobic -ryhmän vetämisen. Rolling toi ensimmäisinä seuroina tämän uuden tanssilajin Suomeen. Latinobic on nimensä mukaan lattarimusiikin tahdissa tanssittava yksintanssi, mikä on kehitelty lavatanssin ja kilpatanssin välimuodoksi. ”Tansseina oli salsa, cha-cha, samba, merenque, cumbia ja Elvis-
rock.

Lämmittelymusiikkina oli aina gonga, mikä sopii kaikkeen musiikkiin ja mistä koko ryhmä tykkäsi”, kertoo Eija. ”Soitin tunneilla kaikille tuttuja biisejä, minkä tahdissa mentiin.” Eija muistelee, että tunnit olivat kivaa yhdessäoloa ja tavallaan päivän kohokohta oli tanssiryhmän kanssa kokoontuminen harjoituksiin.
Ryhmä esiintyi myös aktiivisesti erilaisissa näytöksissä. ”Räätälöimme itse pukuja milloin mistäkin, käytimme myös peruukkeja, jotka saimme lainaksi ryhmässä tanssivilta parturikampaajilta”, naureskelee Eija. Anna Nyberg suunnitteli ryhmän koreografiat eri esiintymisiin.
Eija muistelee, että 2000-luvun alussa elettiin tanssibuumia ja Rollingissa oli paljon eri tanssiryhmiä sekä suuret ryhmäkoot. Eijan oma lattaribic -ryhmä kuten bailatinokin jaettiin suuren osallistujamäärän vuoksi kahteen harjoitusryhmään. ”Latinobic ei ollut kilpailulaji, vaan keskittyi tanssin harrastamiseen. Tärkeintä oli, että tunneilla oli kaikilla kivaa”, kertoo Eija. Latinobicin valmentajat olivat Eijan mielestä huippuja, hän luettelee Anna Nybergin ohella joukon valmentajia kuten Liisa Kontturi, Juhani Tahvanainen sekä Kati
Koivisto.

Eija vasemmalla alarivissä

Seura kehittyi voimakkaasti noina vuosina ja Eija muistaa, että esimerkiksi talkootoiminta kukoisti ja vapaaehtoisia riitti erilaisiin talkoisiin. Yhdessä tekeminen oli aktiivista. Rolling oli näkyvästi esillä esimerkiksi järjestämällä erilaisia esiintymistilaisuuksia ympäri Vaasan kaupunkia. Keväisin ja syksyisin tanssittiin Vaasan torilla uusien tanssijoiden houkuttelemiseksi seuraan. ”Talkootyö oli voimissaan ja yhdessä puuhattiin milloin
mitäkin; järjestettiin tanssikilpailuja, myytiin mainoksia tulojen keräämiseksi tai hoidettiin salien suursiivouksia”, muistelee Eija.

Jessica Kantola ja Jani Neulaniemi

Eijan tyttären Jessican tanssilahjat huomattiin heti ensimmäisissä kilpatanssiharjoituksissa. Alussa paria ei löytynyt ja Jessica harjoitteli aktiivisesti vuoden verran yksin tunneilla. Pian pari kuitenkin löytyi, kun Jani Neulaniemi aloitti kilpatanssin alkeisryhmässä. Jessica ja Jani kehittyivät nopeasti, he kiersivät ahkerasti kilpailuja, joissa heille tuli pääosin voittoja. Tästä innostuneena äidit veivät junioriparinsa Joensuuhun SM-kisoihin, mikä oli parin ensimmäinen suuri kilpailu. Jessica nappasi pareineen yllättäen kisassa neljännen sijan. Kisamenestyksen jatkuessa pari sai myöhemmin kutsun Suomen junioreiden
kilpatanssimaajoukkueeseen. Jessica päätti kuitenkin lopettaa kilpatanssin ja keskittyä toiseen rakkaaseen harrastukseensa eli jalkapalloon.

Jessica Kantola ja Jani Neulaniemi

Rakkaus lattarimusiikkiin kannusti Eijaa ohjaamaan latinobic -kurssia kymmenisen vuotta. Latinobic -kurssi ei jatkunut Rollingin ohjelmassa Eijan lopetettua ohjauksen. ”Ikävöin vieläkin sitä sosiaalista kanssakäymistä ja niitä ihania ihmisiä, joihin sain tutustua Rollingissa viettäminäni vuosina.
Mieleenpainuvin muisto on kuitenkin tyttäreni menestyminen kilpatanssissa – sekä toisaalta ihanat Rollingin kollegat”, toteaa Eija. Vaikka lattaribicin harrastaminen jäi, on tanssi edelleen Eijan lempiharrastus ja veri vetää ajoittain tanssilattialle.