Rolling 40-vuotta – Tuija Peltoharju

Tuija Peltoharju – tanssia 7-vuotiaasta

Tuija Peltoharju


Kukapa rollingilainen ei tuntisi 8-henkistä Peltoharjun perhettä, josta jokainen perheenjäsen on ollut Rollingin toiminnassa mukana jossain vaiheessa elämäänsä. ”Kai se tanssi on jo geeneissä periytynyt”, naurahtaa Tuija, kun häneltä kysyy, miten hän päätyi tanssiharrastukseen. Tuijan vanhemmat eli Pirkko ja Reino Peltoharju ovat ansioituneet seuran kunniajäsenet ja heitä voidaan kutsua ylpeydellä seuran ”vakiokalustoksi”. Tämä
pariskunta on ollut Rollingin toiminnassa mukana seuran alkuvuosista lähtien aina tähän päivään saakka.

Kuusilapsisen perheen toisiksi nuorimmainen Tuija on sisarusparvesta se, joka on ollut mukana tanssitoiminnassa vanhempiensa ohella pisimpään. Tuija aloitti kilpatanssin Rollingin alkeiskurssilla 7-vuotiaana vuonna 1992.

Kilpatanssin ohella Tuija on kurkistanut myös lavatanssin saloihin. Hän opetti jossain vaiheessa parinsa kanssa kilpatanssijoiden vanhempia tanssimaan. Tuija halusi itse kouluttautua ohjaajaksi ja kun uusi tanssiryhmä BailatinoKids lanseerattiin Rollingissa vuonna 2001, Tuija lupautui ryhmän vetäjäksi. Tuija mietti tuolloin, että oli helppo lähteä lasten ohjaajaksi ja hän myös piti BailatinoKids -ryhmää kivana, koska se oli laji, missä ei tarvinnut paria. BailatinoKids -ryhmä on tarkoitettu 7-12 -vuotiaille lapsille, joilla on halu tanssia, mutta paria tai rohkeutta paritanssiin ei vielä ole. Tyttöjä oli tuohon aikaan enemmän kuin poikia ja ryhmän perimmäisenä tarkoituksena oli pitää lasten tanssitaitoa yllä, jos myöhemmin kilpatanssipari löytyykin. Osa ryhmästä siirtyikin ajan myötä kilpatanssiin. ”Se oli leikkimielistä tanssia. Lapsilla oli tanssipassit, joihin he saivat tarran jokaisen harjoituskerran päätteeksi – tarrat olivat lapsille tärkeitä. Vihkot saatiin Tanssiurheiluliitolta ja niissä oli tanssillisia leikkejä ja tehtäviä, mitä lapset saivat puuhastella.” Tuija toimi vuosia aktiivisena BailatinoKids-ryhmän vetäjänä, joskus yksin ja välillä ryhmäkoon kasvaessa toisen ohjaajan avustamana.

Tuija toimi myös pari vuotta Rollingin johtokunnassa. Kaiken tämän ohella hän suoritti Jokisen Tiinan ohjauksessa kilpatanssin tuloslaskijan kurssin ja toimi näin tuloslaskijana viimeisinä seuravuosinaan seuran omissa kisoissa. ”Muistan, kun oma tanssi oli tauolla ja tuloksia laskiessani mietin, että voi kun pääsisi vielä itsekin tanssimaan”, kertoo Tuija.

Tuija muistelee, että alkuvuosina Rollingissa oli valtava määrä jäseniä ja harrastajia. Hän kertoo, että yhtenä vuonna Breakdance -kurssille oli niin paljon tulokkaita, että kaikki halukkaat eivät edes mahtuneet mukaan. Tuohon aikaan harjoitukset pidettiin keskustan liepeillä Nuorisotalolla, mitä kutsutaan nykyään Fanny-taloksi – tilaa kyllä oli, mutta kurssilaisia oli tilaan nähden liian paljon.

Peltoharjun perheessä tanssi on ollut aina näkyvästi esillä. Perheellä oli oma pikkubussi, jolla vanhemmat kuskasivat lapsiaan ja itseään harjoituksiin sekä joskus myös kisareissulle. Tuija muistaa, että yhden kerran perheellä oli yhdeksän matkalaukkua mukana Keminmaan kisoissa, kun kisaan lähdettiin koko perheen voimin. ”Kun minä ja sisko olimme vielä päiväuni-ikäisiä, äidillä oli meille pedit, joissa nukuimme kisapaikalla. ”Kummasti se musiikin jumputus nukutti.”

Perheessä tanssi vei paljon aikaa ja rahaa. Äiti on onneksi taitava ompelija, joten hän ompeli lastensa tanssivaatteet. ”Joskus kisapaikalla puku tuntui ikäänkuin pistävän ja
tarkemmin katsottuamme löysimme nuppineulan tyllistä”, naureskelee Tuija. Äiti toimi myös kampaajana eli hän teki tyttärien kampaukset ja lapset tottuivat jo nuorina siihen, että nutturat laitettiin edellisenä iltana, mikäli oli aikainen lähtö seuraavana aamuna. Tytöt oppivat jo nuorena nukkumaan nutturat päässä.

Tuija aloitti kilpatanssin lapsena, mutta jatkoi harrastustaan aikuisiälle. ”Lapsena tanssiminen ei ehkä ollut niin tavoitteellista kuin aikuisiässä. Toki mahdollisuus panostaa valmennukseen ja ajankäyttöön oli erilaista vanhempana. Lapsisarjoissa kilpailuihin osallistujia oli runsaasti, mutta aikuisiän myötä kilpaparien määrä laski. ”Muistan, kun lapsena kuljettiin kisoihin Rollingin yhteiskuljetuksilla, mutta ajan saatossa nämä yhteiset
retket vähenivät.”

Tuijan valmentajina ovat toimineet Markku Luttinen ja Minna Tanttu. ”Markku oli hauska
valmentaja, lapset viihtyivät hänen tunnillaan, kun hän osasi sopivasti hassutella lasten kanssa.” Myöhemmin lattarivalmentajaksi tuli Juha ”Leevi” Leskinen, jota Tuija kuvailee ”tarkaksi ja sopivan vaativaksi valmentajaksi”. Tuija pohtii, että tänä päivänä kilpatanssivalmennuksen taso on parempaa, mikä edesauttaa kilpailijoiden kehittymistä ja tietysti pärjäämistä kilpailuissa.

Tuijan henkilökohtainen paras kilpasaavutus on finaalipaikka Tallinnan WDSF-kisoissa seniorisarjassa huhtikuussa 2016. ”Oli huikeaa nähdä kansainvälistä tasoa ja yhdistää ulkomaanmatka kilpailureissuun.” Tuija kuului tuolloin itse ikänsä puolesta yleiseen luokkaan, mutta parin ollessa vanhempi he tanssivat senioriluokassa.


Tuija on myös ollut ahkera Rollingin talkoolainen, kuten kaikki Peltoharjun perheenjäsenet. Tuija ei olekarttanut salin siivoustalkoita, saliremontteja tai muuttotalkoita seuran varojen keräämiseen. Hän on aina osallistunut aktiivisesti esimerkiksi Taiteiden yö -tapahtumaan, jolloin seuran tanssijat ovat tanssineet milloin Vaasan torilla, milloin Rewell Centerissä.
Kotikisoja järjestettäessä Tuijalle on myös usein annettu tehtäväksi kisasalin koristelu. ”Paras oli Suomi 100 teema, jolloin Variskan sali koristeltiin sinisellä ja valkoisella tyllillä.”
Pokaalien järjestäminen on myös ollut usein Tuijan tehtävälistalla omissa kisoissa.

Kilpatanssi ei kuitenkaan tyydyttänyt Tuijan tanssin nälkää ja hän aloittikin vuonna 2013 tankotanssin Vaasassa. Hän sai jopa silloisen parinsa houkuteltua lajin pariin. Tuija kertoo, että Vaasassa ollessaan hän harjoitteli itse, mutta myös ohjasi aikuisia ja lapsia muutaman vuoden kokemuksen pohjalta. Mielenkiintoista sekin, että Tuija esiintyi joskus parinsa kanssa tankotanssiduona.

Tuija lopetti tanssiuransa Rollingissa nelisen vuotta sitten ja on muuttanut pois paikkakunnalta 2019. ”Kaikkien näiden vuosien mieleenpainuvin tapahtuma on, kun Rolling järjesti latinalaistanssien SM-kisat Vaasassa vuonna 2006. Saimme kisajärjestelyt aivan huipputasolle ja kisojen tunnelma oli katossa, kun seuran oma pari Ritva ja Vesa Karhunen voittivat oman sarjansa. Muistan vieläkin sen tunteen”, muistelee
Tuija. ”Rollingissa parasta oli hyvä tiimihenki, toisten kannustaminen sekä ilo toisten onnistumisista”, tiivistää Tuija. ”Rolling antoi minulle kavereita, hyvän harrastuksen, kilpailuhenkisyyttä sekä onnistumisen iloa.” Vaikka Tuija ei ole enää Rollingin toiminnassa mukana, hän on edelleen jatkanut tanssiharrastustaan, joskin juuri tällä hetkellä tästä on tauko. Kilpatanssi on vaan vaihtunut tankotanssiin, minkä harrastamista hän jatkoi
vuoden verran nykyisellä asuinpaikkakunnallaan Tampereella. ”Kaipaan kyllä tanssia ja olemmekin miettineet mieheni kanssa, että menemme yhdessä lavatanssikurssille. ”Ei tanssista koskaan eroon pääse”, päättää Tuija.